D Powerteam

Koirien kanssa työtä tekeviä ammattilaisia on monilla eri aloilla. Koiria käytetään esimerkiksi sosiaali- ja terveysalalla. Lisäksi koirien kanssa tekevät töitä eläinlääkärit sekä erilaiset valmentajat ja kurssikouluttajat.

Ammattilaiset toimivat koirien kanssa eri rooleissa. Jotkut tekevät yhteistyötä koirien kanssa ja toimivat työparina. Toisilla koira on ammatin kohde, kuten kouluttajien tapauksessa. Lue lisää koiran kanssa työskentelystä ja ammattilaisten työkaluista koirien kanssa toimimiseen.

Positiivinen palkitseminen

Koiran kanssa työskennellessä tärkeintä on yhteistyö koiran ja ihmisen välillä. Jos työtä tehdään työparina yhdessä koiran kanssa, koira on kollega siinä missä ihmisetkin. Koiran koulutus ammattimaiseen käyttöön on työtehtävästä riippuen pitkä prosessi.

Koulutuksessa on tärkeää palkitseminen, eikä palkitseminen lopu, kun koira on oppinut halutun asian. Sen sijaan palkitsemista jatketaan aina toistojen kertyessä. Eri koirat motivoituvat eri tavoin, siksi palkkaaminenkin on aina yksilöllistä.

Useimmiten namipalkka on koiralle mieleinen, ja namit kulkevat mukana esimerkiksi vyölle kiinnitettävässä namipussukassa. Toisille koirille puolestaan lelut on se paras juttu, jolloin palkkaamisessa voi käyttää tilanteen mukaan esimerkiksi pehmoleluja.

Työkaluja koirien kanssa työskentelyyn

Axon-verkkokaupasta löytyy tuotteita koira-alan ammattilaisille. Valikoimasta löytyy namipussit, kakkapussien pidikkeet, lelut ja hihnat eri tilanteisiin. Jos tuotteet kiinnostavat, tee tilauksesi verkossa. Ammattimaiset tuotteet sekä helpottavat koiran kanssa toimimista että tekevät arjesta koiran kanssa työskennellessä sujuvampaa. Myös koiran hallinta on helpompaa, kun itse on järjestelmällinen ja käyttää työtä helpottavia välineitä.

Koiranäyttelyt, messut ja muut tapahtumat keräävät yhteen paikkaan monia suomalaisia alan ammattilaisia ja harrastajia. Näyttelyt ovat erinomainen tapa koiranomistajille saada uusia kontakteja ja yrityksille markkinoida omia palveluitaan ja tuotteitaan. Intohimoisemmat matkustavat jopa ulkomaille asti osallistuakseen koiransa kanssa näyttelyyn tai esitelläkseen tuotteita.Yleisesti messut ovat avoinna pelkästään ammattilaisille parina ensimmäisenä arkipäivänä ja avautuvat yleisölle vasta sen jälkeen. Ammattilaisten päivänä käyvät kutsuvieraat, palveluntarjoajat ja tuotteiden myyjät. Tällöin tehdään paljon sopimuksia yhteistyöstä ja kaupoista.Messut ovat parhaimmillaan ihmisten tapaamispaikka, jossa yritykset voivat samalla luoda uusia asiakaskontakteja ja ylläpitää asiakassuhteita. Esimerkiksi koirankasvattajille ne tarjoavat erinomaisen tilaisuuden tuoda esille toimintaansa ja esitellä kasvattamaansa rotua siitä kiinnostuneille, muun muassa rodun omalla messuosastolla. Samalla kennel voi jakaa omia mainostuotteitaan ja tällä tavoin luoda potentiaalisia asiakassuhteita.Messuissa ja näyttelyissä kasvattajalla pitää olla vähintään käyntikortti jaettavana. Se on erinomainen tapa esitellä itsensä ja antaa yrityksensä yhteystiedot, joka yleensä palautuu uutena asiakassuhteena. Käyntikortti toimii myös muistutuksena, sillä koiranäyttelyiden tapaisissa suurissa tapahtumissa voi tavata päivän aikana kymmeniä uusia ihmisiä. Parhaimmillaan käyntikortti johtaa yhteydenottoon ja pennun ostamiseen.Käyntikortin lisäksi potentiaalisille asiakkaille voi tarjota paljon muutakin. Suosittuja mainostuotteita ovat esimerkiksi ilmapallot ja kaulanauhat. Tänä päivänä kaikki mainostuotteet voidaan teettää vaivattomasti internetin mainostuotteita tekevien sivustojen kautta.

Tapahtumat ovat erinomaisia myyntipaikkoja kasvattajille

Messut, näyttelyt ja etenkin ammattilaispäivät kokoavat yleensä vain alan parhaimmiston. Ne ovat mille tahansa yritykselle mainioita ja tuotteliaita markkinointipaikkoja muiden markkinointikeinojen vierellä. Ne ovat edullinen tapa esimerkiksi lanseerata palveluja tai kertoa uusista tulevaisuudensuunnitelmista, kuten pentueista. Tapahtumissa voi kuitenkin tavata huomattavasti enemmän potentiaalisia asiakkaita kuin mahdollisesti koko vuoden aikana tapahtuman ulkopuolella.Näyttelyt ja messut ovat neutraaleja kohtaamispaikkoja. Silloin yrittäjä pystyy vetoamaan kävijöiden kaikkiin aisteihin, jolloin kohtaaminen on paljon muutakin kuin pelkkä myyntikäynti. Osallistuva yritys voi niin ikään kehittää jo voimassa olevia asiakassuhteissa positiivisessa ympäristössä. Tutkimusten mukaan erityisesti messuille on ollut suuri merkitys niille osallistuneiden yrityksen brändin vahvistamisessa.

Koira tarvitsee henkisen ja fyysisen hyvinvointinsa vuoksi runsaasti aktiviteetteja. Pyöräily koiran kanssa voi olla yksi hyvä liikuntamuoto sekä koiran omistajalle että lemmikille itselleen. Pyöräily ei sovi kuitenkaan kaikille roduille tai kaiken ikäisille koirille, sillä se on fyysisesti haastavaa. Koira kulkee pyörän vieressä, ja sen täytyy edetä juoksuvauhtia. Sekä taluttajan että koiran harjoittelulla, oikeilla välineillä ja olosuhteilla koiran kanssa pyöräileminen voi olla erinomainen ja turvallinen yhteinen kokemus lemmikin kanssa.

Varusteet ja olosuhteet

Koiran kanssa pyöräileminen vaatii tietynlaiset varusteet onnistuakseen. Varustetarve riippuu koirasta ja olosuhteista. Erilaisia koiran kanssa pyöräilyyn tarkoitettuja välineitä voi hankkia esimerkiksi nettikaupoista.Mikäli koiran on tarkoitus kulkea pyörän vierellä, tarvitsee siihen yksinkertaisesti olla valjaat ja hihna. Tarkoitukseen on myös erityisiä hihnan pidikkeitä, jotka saa kiinnitettyä pyörän takaosaan, jolloin pyöräilijän kädet jäävät vapaiksi hihnan pitämisestä. Toisaalta silloin koiran liikkeitä on vaikeampi hallita. Olemassa on myös lantion ympärille kiinnitettäviä hihnoja, jolloin myös kädet jäävät vapaiksi, ja pyöräilijän on helpompi keskittyä ajamiseen. Hihnan tyypin voi valita mielensä mukaan, sillä se riippuu koirasta ja omistajasta. Tämä on kuitenkin tärkeä seikka koiran kanssa pyöräilyn turvallisuuteen liittyen. Pimeällä liikkuessa myös koiraan ja hihnaan on hyvä kiinnittää heijastimet tai heijastinvalot.Mikäli kyseessä on pieni koira, on siihen tarkoitukseen olemassa koiralle tarkoitettuja koppeja. Vanhemmat ja isommat koirat voivat matkustaa myös perässä vedettävissä sivuvaunuissa. Koiran tassuille parempi vaihtoehto ovat pehmeät alustat, kuten hiekka tai nurmikko asfaltin sijasta, mutta silloin pyöräileminen on vaikeampaa.

Totuta koira touhuun vähitellen

Koiran totuttaminen pyörän vierellä kulkemiseen kannattaa aloittaa talutusvauhtia. Pyöräillessä on parempi, että koira tottuu kulkemaan aina pyörän oikealla puolella, sillä myös pyörän tulisi kulkea tien oikeassa reunassa. Kun lähdetään kunnolla liikkeelle, on hyvä muistaa, että pyörän vierellä kulkeminen on koiralle paljon rankempaa kuin tavallinen kävely. Se joutuu keskittymään eri tavalla eikä pääse vaikuttamaan niin paljon vauhdin kulkuun.Aktiviteettia suositellaan vähintään 18 kuukauden ikäiselle koiralle, sillä sen vartalon eri osat eivät ole täysin kehittyneitä ennen sitä. Tosille roduille aktiviteetti sopii paremmin kuin toisille; esimerkiksi metsästyskoirille pyöräily on hyvä treenimuoto kesällä. Mukaan on myös syytä varata vettä koiralle ja pitää taukoja. Totuta koira koventuneeseen vauhtiin pikkuhiljaa lyhyillä matkoilla kerrallaan. Harjoitus tekee mestarin, ja kun koiran kanssa pyöräily alkaa sujua, tarjoaa se antoisia ulkoiluhetkiä molemmille osapuolille.

Nopeatempoisten eläinlajien ystävät löytävät vapaa-ajanvietettä hevos- ja koiraurheilulajien parista. Esimerkiksi hevosravit ja vinttikoirakilpailut sopivat vauhdista ja vedonlyönnistä nauttiville henkilöille. Kilparatsastuksen eri lajeista nauttivat taas pääsevät seuraamaan pitkän perinteen lajeja täynnä arvokkuutta ja estetiikkaa, joissa myös nopeus yhdessä tyylipuhtauden kanssa ratkaisee.

Ravit

Nopeatempoisista eläinurheilulajeista puhuttaessa on tietenkin mainittavat varsinkin Suomessa suurta suosiota nauttiva raviurheilukulttuuri. Raveissa kyse on hevosilla ajettavista nopeuskilpailuista, joissa on oleellisessa osassa sekä rahapalkinto että yleinen vedonlyönti, sekä myös Toton pelaaminen.Raveissa nopeuden lisäksi merkkaa juoksutaktiikka. Raviurheilussa käytetään raveja varten erityisesti jalostettuja sekä lämminverisiä että kylmäverisiä hevosrotuja. Lämmin- ja kylmäverisillä hevosilla on erilaiset juoksunopeudet ja tämän myötä myös erilliset lähdöt. Ravihevosen ohjastaja istuu hevosiin kiinnitettävissä, kevyissä kilpakärryissä, ja ohjaa hevosten juoksuasentoa ja –nopeutta valjaiden avulla.Raviurheilu on levinnyt laajalle Eurooppaan, Pohjoismaihin sekä Pohjois-Amerikkaan. Suomi on yksi viidestä suurimmista ravimaista. Suomen suurin ravitapahtuma on Suomen Hippos ry:n vuosittain järjestämät, kaksipäiväiset Kuninkuusravit. Tapahtuma onkin hiljalleen noussut yhdeksi suurimmista suomalaisista yleisötapahtumista. Tänä vuonna Kuninkuusravit järjestetään Joensuussa: tapahtumaan osallistumista suunnittelevat voivat tutustua ohjelmaan Kuninkuusravien kotisivuilla.

Muut hevosurheilun muodot

Vaikka raviurheilu on erittäin suosittua, ei lajia virallisesti lueta kilparatsastuksen piiriin. Suomessa kilparatsastuksessa kilpaillaan pääasiallisesti este-, kenttä- ja kouluratsastuksessa, jotka ovat myös viralliset olympialajit. Kansainvälisesti kilpaillaan myös muun muassa lännenratsastuksessa sekä matkaratsastuksessa. Kaikissa ratsastuslajeissa ratsastaja kontrolloi ja ohjaa hevosta satulasta suitsien lisäksi painollaan, jaloillaan ja äänellään. Kilparatsastus on erittäin esteettinen ja tietyssä määrin hienostuneempi kilpailumuoto kuin nopeusravit, vaikka molemmissa lajeissa tyylipuhtaus onkin tärkeää.

Koiraurheilu

Koiraurheilun ystävien on mahdollista nauttia esimerkiksi vinttikoirakilpailuista, joista ei nopeutta tai adrenaliinia puutu. Vinttikoirakilpailu- eli koemuotoja on kahdenlaisia, ratajuoksu ja maastojuoksu. Ratajuoksu juostaan nimensä mukaisesti vinttikoiraradalla, kun taas maastojuoksu tapahtuu koirapareittain maastossa, yleensä pellolle tehdyllä radalla. Molemmissa kilpailuissa koirat juoksevat syötin, tai alan terminologian mukaisesti vieheen, perässä. Kilpailun tarkoituksena on kartoittaa vinttikoirien metsästys- ja juoksuominaisuuksia. Myös vinttikoirakilpailuissa voi harrastaa vedonlyöntiä. Vinttikoirien virtaviivainen ruumis ja laaja rintakehä muodostavat nopean ja hapenottokykyisen kokonaisuuden: vinttikoira voikin kiihdyttää juoksuvauhtinsa jopa 80 kilometriin tunnissa.

Extreme- eli ääriurheilulajeiksi (suomenkielistä ilmaisua käytetään harvemmin) nimitettiin alun perin sellaisia urheilulajeja joissa on vahva vaaran elementti, mutta nimike on laajentunut erilaisiin lajeihin jossa on ehkä vain pieni vaara, mutta jotka ovat muuten epätavallisia, vauhdikkaita ja/tai näyttäviä. Esimerkiksi jääkiekkoa ja ratsastusta ei mielletä ekstremelajeiksi (vaihtoehtoinen kirjoitusasu) vaikka niissä on suuri loukkaantumisen vaara, koska ne ovat perinteisiä ja pitkään harrastettuja lajeja, eikä varsinkaan ratsastus vaikuta vaaralliselta. Toisaalta joissain lähteissä zorbing – pehmustetussa muovipallossa alas mäkeä vieriminen, joka on niin turvallista että kuka tahansa voi maksua vastaan käydä kokeilemassa ilman mitään harjoittelua, ja paintball, sama juttu – lasketaan extremeurheilulajeiksi. Suosittuja extreme-lajeja Suomessa ovat erilaiset talvilajit kuten hyppelehtiminen lumilaudan kanssa, joka ainakin täyttää useimmat extremeurheilun tunnusmerkit.Lumilautailussa on useita lajeja joita voi kutsua extreme-urheiluksi, vaikka laskettelu on siinä ja siinä – onhan sekin vauhdikasta ja vaarallista, joten miksi ei kaikkea laskettelua lasketa extremeurheiluksi? No siitä huolimatta, extremeimpiä lajeja ovat varmaankin rullalautailusta omittu half-pipe ja eri freestyle-lajit. Aloittelija joutuu joka tapauksessa opettelemaan ensin laskemaan lumilaudalla suvereenisti ennen kuin aloitetaan hyppyjen harjoittelu. Suomalaiset olosuhteet – pitkät, yleensä runsaslumiset talvet ja melko pienet mäet suosivatkin lumilautailua. Tämä on muutenkin yleistä useimmissa extremelajeissa, ensin pitää opetella lajin tavallisemmat perustaidot, ja opeteltava ne hyvin, ennen kuin ryhdytään komeisiin temppuihin. Suomalaisethan ovat pärjänneet slopestylessa, uudessa lajissa joka yhdistää monet erilaiset freestyle-lajit, erittäin hyvin, ensimmäinen Sotšin olympiamitalin toi kotiin Enni Rukajärvi joka voitti lajissa hopeaa.

Kilpaileminen tuntuu olevan ihmiskunnalla jollain lailla verissä, koska on harvoja sellaisia ajanvietteitä joissa ei kilpailtaisi. Lähes kaikki pelit ovat kilpailua, joko kahden tai useamman pelaajan välillä, ja yksinpelejä kuten vaikkapa pasianssi on vähemmän kokonaan olemassa. Ehkä ihmisen kilpailuvietistä kertoo myöskin se että myös pasianssissa voi hävitä tai voittaa, tietääksemme ei ole peliä jonka tarkoitus olisi vaikkapa luoda esteettisesti kaunis järjestys korteille – no, voi olla että vertaus on hiukan epäreilu, sillä on muita harrastuksia kuin pelit, kuten kukkienasettelu jossa pyrkimys on juuri se. Ja siinäkin tietysti kilpaillaan.Shakinpelaajat aloittavat harjoittelun nuorena, ja suurmestariksi pääsy vaatii lahjakkuuden lisäksi tuhansien tuntien harjoittelua ja strategioiden opiskelua. Toki monia luonnonlahjakkuuksia on, mutta eivät hekään ihan pystymetsästä ole nousseet huipulle, yksi tällainen on shakin tämän hetken maailmanmestari Magnus Carlsen joka oli vasta 22-vuotias saadessaan maailmanmestaruuden haltuunsa. Hän voitti suurmestarin arvonimen jo 13-vuotiaana, mutta hän kuten monet shakin pelaajat ovat myös aloittaneet harjoittelun lapsena. Nykyään pelaajat käyttävät harjoittelussa apunaan tietokonetta, ei pelkästään pelatakseen sitä vastaan vaan pitääkseen lukua voitoista ja tappioista ja hyvin toimivista strategioista.Pokeri on viime vuosina yhä enemmän suosiota saavuttanut peli, pitkälti valtavien rahasummien avulla joita pelissä on mahdollista voittaa. Myös pokeri vaatii pelaajalta taitoa ja paljon harjoitusta. Sekä shakissa että pokerissa myös henkinen kestävyys joutuu koetukselle, shakin puolelta on paljon esimerkkejä suurmestareista jotka kehittivät erilaisia paranoideja teorioita siitä miten vastustajat ja heidän avustajansa manipuloivat peliä, ja myös käyttivät itse psykologisia temppuja vastustajansa keskittymiskyvyn alentamiseksi. Pokerissa ja shakkiturnauksissa menee kummassakin aikaa, joten myös ruumiillinen kestävyys saattaa joutua koetukselle.Pokeria voi opiskella netissä, ja aiheesta on kirjoitettu myös monia kirjoja. Peliä voi harjoitella menettämättä rahojaan joillain pokeripelisivuilla kuten Betsson ja jos ei halua saman tien sännätä Texas Hold Em’n ja muiden pokeripöytien ääreen, voi ensin mitellä voimiaan videopokerissa. Pelaaminen rahasta altistaa stressille eri lailla kuin harjoittelu ilman rahaa, häviö aiheuttaa paniikkia ja voitto epärealistista omien taitojen arvostusta, kun pokerissa kuitenkin on vahva satunnainen osa, eikä maailman paras pelaajakaan voi välttyä saamasta huonoa pokerikättä.

Monet sanovat harrastavansa urheilua ”omaksi ilokseen” ja ”ei kilpailumielessä,” mutta useimpiin urheilulajeihin liittyy kilpailu ja monesti oleellisena osana itse lajia. Kamppailu-urheilua tai joukkuelajeja tuskin voisi kuvitella ilman kilpailuelementtiä. Kilpaileminen missä tahansa lajissa lisää motivaatiota ja antaa hyvän kuvan omasta etenemisestä: toki urheilija ensisijaisesti kilpailee itsensä kanssa, mutta muiden kilpailijoiden käyttäminen eräänlaisena mittakeppinä on avuksi, vaikka ei havittelisikaan pääsyä olympialaisiin.Kilpaillakseen urheilijan pitää treenata, ja mielellään myös treenata kilpailumielessä, juosta kilpaa tai pelata pesäpalloa, mikä laji nyt onkin kyseessä, harjoitusvastustajaa vastaan pyrkimyksenä voitto. Monet silti eivät aina ymmärrä että vaikkapa hyväksi jalkapalloilijaksi ei tulla vain pelaamalla jalkapalloa, vaan kilpaurheilijat kehittävät kuntoa ja taitojaan erilaisilla harjoituksilla, jotka eivät aina ole yhtä mielenkiintoisia kuin pallon peluu. Harjoituksilla paikataan myös puutteita omissa taidoissa, kentällä on helppo keskittyä tekemään sitä mikä luistaa parhaiten. On myös suorituksia jotka ovat tärkeitä mutta jotka joukkuepelissä tulevat yksittäisen pelaajan kohdalle melko harvoin: pesäpallossa kukin pelaaja pääsee lyöntivuoroon vain kerran siinä erässä jolloin oma joukkue on sisävuorossa, mutta sen lyönnin onnistumisesta on paljon kiinni, joten pallon lyömistä kannattaa harjoitella.Tärkeää kilpailuissa ja harjoittelussa on myös häviäminen. Jokainen joka aloittaa jonkin urheilulajin jossa kilpaillaan, tulee häviämään aluksi lähes kaikille, ja joka tapauksessa häviäminen on aina yleisempää kuin voitto. Jos heittää kaiken kesken koska ei heti voitakaan, ei voi tulla hyväksi urheilijaksi, ja häviöstä aina oppii jotain. Paremmin kuin voitosta.

Koiran kanssa ei kannata kisata ainakaan juoksussa, toisaalta koira häviää esimerkiksi shakissa tai virkkaamisessa melko automaattisesti. Ehkä kannattaa keksittyä kilpailuttamaan koiraa muita koiria vastaan? Koirat vetävät mielellään esimerkiksi pulkkaa, hiihtäjää tai kesällä pieniä kärryjä. Koirien juoksukilpailut ovat ulkomailla suosittuja, jopa ammattimaisia vinttikoiraratoja löytyy: jostain syystä tämä ei ole Suomeen juurtunut, ehkä koska vinttikoira ei ole ollut täällä yleinen koirarotu.Koiranäyttelyssä käyminen voi olla sekä koiralle että omistajalle hauska elämys, riippuen kummankin luonteenlaadusta. Jotkut sietävät huonosti hälyä ja joukkoja, ja se pätee myös joihinkin koiriin. Touhua ulkoapäin seuraavat pitävät sitä joskus aika älyvapaana keikistelynä, jossa palkitaan kummallisimman näköinen ja parhaiten pörhötetty puudeli. Suomalaiset koiranäyttelyt eivät kuitenkaan ole ihan amerikkalaisten veroisia, ja suurimmalle osalle koiria riittää tavallinen sukiminen rotuvalion ruusukkeen voittamiseen, jos ovat voittaakseen. Tuomarit arvioivat myös koiran käytöstä ja käyttäytymistä, joten koiran kanssa pitää opetella seuraamista ja muita perustottelevaisuustaitoja.Agility on suosittu harrastus varsinkin palvelukoirien, tai siis koirien jotka kuuluvat palvelukoirarotuun, opaskoiria ei kai yleensä agilityssa näy, koulutuksessa. Sana agility tarkoittaa ”ketteryyttä” ja on tietysti englantia, kuten kaikki lainasanat nykyään. Kyseessä on koirien esteratakilpa, tai aina ei tarvitse tietysti kilpailla, jossa koiraa ohjataan mutta ei ohjasteta erilaisten esteiden ali, yli ja läpi. Laji rantautui Suomeen 1986, vaikka sitä ennen saattoi joskus nähdä poliisikoirien tekevän samanlaisia temppuja kun oli poliisilaitoksen avoin päivä, mutta erona on ainakin se ettei agilityharrastajan tarvitse olla poliisi. Tietenkään mukaan eivät kuulu hyökkäysharjoitukset tai epäilyttävien pakettien vainuaminen. Agility sopii myös kaikille koirille, radat on luokiteltu kolmeen sarjaan koirien koon mukaan. Esteet radalla voi jakaa kolmeen tyyppiin: hyppyeste, kontakti (keinut ja puomit joihin koiran tulee koskea ainakin tassulla) ja muut, joista tärkeimmät ovat erilaiset tunnelit ja pujotteluesteet. Mutta jos olet enemmän dobermanniharrastaja, ei tätä rotua yleensä näe agilitykentillä, vaan enemmänkin palveluskoirakokeissa, joita voivat olla mm. käyttäytymis- ja etsintäkokeet. Sekä tietenkin suojeluskoirarotuna dobermannia näkee paljon.