• Uutiset 20.07.2015 Comments Off on Nopeatempoisimmat eläinurheilulajit

    4151403-full-fart-framat

    Nopeatempoisten eläinlajien ystävät löytävät vapaa-ajanvietettä hevos- ja koiraurheilulajien parista. Esimerkiksi hevosravit ja vinttikoirakilpailut sopivat vauhdista ja vedonlyönnistä nauttiville henkilöille. Kilparatsastuksen eri lajeista nauttivat taas pääsevät seuraamaan pitkän perinteen lajeja täynnä arvokkuutta ja estetiikkaa, joissa myös nopeus yhdessä tyylipuhtauden kanssa ratkaisee.

    Ravit

    Nopeatempoisista eläinurheilulajeista puhuttaessa on tietenkin mainittavat varsinkin Suomessa suurta suosiota nauttiva raviurheilukulttuuri. Raveissa kyse on hevosilla ajettavista nopeuskilpailuista, joissa on oleellisessa osassa sekä rahapalkinto että yleinen vedonlyönti, sekä myös Toton pelaaminen.

    Raveissa nopeuden lisäksi merkkaa juoksutaktiikka. Raviurheilussa käytetään raveja varten erityisesti jalostettuja sekä lämminverisiä että kylmäverisiä hevosrotuja. Lämmin- ja kylmäverisillä hevosilla on erilaiset juoksunopeudet ja tämän myötä myös erilliset lähdöt. Ravihevosen ohjastaja istuu hevosiin kiinnitettävissä, kevyissä kilpakärryissä, ja ohjaa hevosten juoksuasentoa ja –nopeutta valjaiden avulla.

    Raviurheilu on levinnyt laajalle Eurooppaan, Pohjoismaihin sekä Pohjois-Amerikkaan. Suomi on yksi viidestä suurimmista ravimaista. Suomen suurin ravitapahtuma on Suomen Hippos ry:n vuosittain järjestämät, kaksipäiväiset Kuninkuusravit. Tapahtuma onkin hiljalleen noussut yhdeksi suurimmista suomalaisista yleisötapahtumista. Tänä vuonna Kuninkuusravit järjestetään Joensuussa: tapahtumaan osallistumista suunnittelevat voivat tutustua ohjelmaan Kuninkuusravien kotisivuilla.

    Muut hevosurheilun muodot

    Vaikka raviurheilu on erittäin suosittua, ei lajia virallisesti lueta kilparatsastuksen piiriin. Suomessa kilparatsastuksessa kilpaillaan pääasiallisesti este-, kenttä- ja kouluratsastuksessa, jotka ovat myös viralliset olympialajit. Kansainvälisesti kilpaillaan myös muun muassa lännenratsastuksessa sekä matkaratsastuksessa. Kaikissa ratsastuslajeissa ratsastaja kontrolloi ja ohjaa hevosta satulasta suitsien lisäksi painollaan, jaloillaan ja äänellään. Kilparatsastus on erittäin esteettinen ja tietyssä määrin hienostuneempi kilpailumuoto kuin nopeusravit, vaikka molemmissa lajeissa tyylipuhtaus onkin tärkeää.

    Koiraurheilu

    Koiraurheilun ystävien on mahdollista nauttia esimerkiksi vinttikoirakilpailuista, joista ei nopeutta tai adrenaliinia puutu. Vinttikoirakilpailu- eli koemuotoja on kahdenlaisia, ratajuoksu ja maastojuoksu. Ratajuoksu juostaan nimensä mukaisesti vinttikoiraradalla, kun taas maastojuoksu tapahtuu koirapareittain maastossa, yleensä pellolle tehdyllä radalla. Molemmissa kilpailuissa koirat juoksevat syötin, tai alan terminologian mukaisesti vieheen, perässä. Kilpailun tarkoituksena on kartoittaa vinttikoirien metsästys- ja juoksuominaisuuksia. Myös vinttikoirakilpailuissa voi harrastaa vedonlyöntiä. Vinttikoirien virtaviivainen ruumis ja laaja rintakehä muodostavat nopean ja hapenottokykyisen kokonaisuuden: vinttikoira voikin kiihdyttää juoksuvauhtinsa jopa 80 kilometriin tunnissa.

  • Uutiset 19.03.2014 Comments Off on Kilpaileminen extreme-lajeissa

    Extreme- eli ääriurheilulajeiksi (suomenkielistä ilmaisua käytetään harvemmin) nimitettiin alun perin sellaisia urheilulajeja joissa on vahva vaaran elementti, mutta nimike on laajentunut erilaisiin lajeihin jossa on ehkä vain pieni vaara, mutta jotka ovat muuten epätavallisia, vauhdikkaita ja/tai näyttäviä. Esimerkiksi jääkiekkoa ja ratsastusta ei mielletä ekstremelajeiksi (vaihtoehtoinen kirjoitusasu) vaikka niissä on suuri loukkaantumisen vaara, koska ne ovat perinteisiä ja pitkään harrastettuja lajeja, eikä varsinkaan ratsastus vaikuta vaaralliselta. Toisaalta joissain lähteissä zorbing – pehmustetussa muovipallossa alas mäkeä vieriminen, joka on niin turvallista että kuka tahansa voi maksua vastaan käydä kokeilemassa ilman mitään harjoittelua, ja paintball, sama juttu – lasketaan extremeurheilulajeiksi. Suosittuja extreme-lajeja Suomessa ovat erilaiset talvilajit kuten hyppelehtiminen lumilaudan kanssa, joka ainakin täyttää useimmat extremeurheilun tunnusmerkit.

    Lumilautailussa on useita lajeja joita voi kutsua extreme-urheiluksi, vaikka laskettelu on siinä ja siinä – onhan sekin vauhdikasta ja vaarallista, joten miksi ei kaikkea laskettelua lasketa extremeurheiluksi? No siitä huolimatta, extremeimpiä lajeja ovat varmaankin rullalautailusta omittu half-pipe ja eri freestyle-lajit. Aloittelija joutuu joka tapauksessa opettelemaan ensin laskemaan lumilaudalla suvereenisti ennen kuin aloitetaan hyppyjen harjoittelu. Suomalaiset olosuhteet – pitkät, yleensä runsaslumiset talvet ja melko pienet mäet suosivatkin lumilautailua. Tämä on muutenkin yleistä useimmissa extremelajeissa, ensin pitää opetella lajin tavallisemmat perustaidot, ja opeteltava ne hyvin, ennen kuin ryhdytään komeisiin temppuihin. Suomalaisethan ovat pärjänneet slopestylessa, uudessa lajissa joka yhdistää monet erilaiset freestyle-lajit, erittäin hyvin, ensimmäinen Sotšin olympiamitalin toi kotiin Enni Rukajärvi joka voitti lajissa hopeaa.

  • Uutiset 18.03.2014 Comments Off on Kilpailu peleissä

    Kilpaileminen tuntuu olevan ihmiskunnalla jollain lailla verissä, koska on harvoja sellaisia ajanvietteitä joissa ei kilpailtaisi. Lähes kaikki pelit ovat kilpailua, joko kahden tai useamman pelaajan välillä, ja yksinpelejä kuten vaikkapa pasianssi on vähemmän kokonaan olemassa. Ehkä ihmisen kilpailuvietistä kertoo myöskin se että myös pasianssissa voi hävitä tai voittaa, tietääksemme ei ole peliä jonka tarkoitus olisi vaikkapa luoda esteettisesti kaunis järjestys korteille – no, voi olla että vertaus on hiukan epäreilu, sillä on muita harrastuksia kuin pelit, kuten kukkienasettelu jossa pyrkimys on juuri se. Ja siinäkin tietysti kilpaillaan.


    Shakinpelaajat aloittavat harjoittelun nuorena, ja suurmestariksi pääsy vaatii lahjakkuuden lisäksi tuhansien tuntien harjoittelua ja strategioiden opiskelua. Toki monia luonnonlahjakkuuksia on, mutta eivät hekään ihan pystymetsästä ole nousseet huipulle, yksi tällainen on shakin tämän hetken maailmanmestari Magnus Carlsen joka oli vasta 22-vuotias saadessaan maailmanmestaruuden haltuunsa. Hän voitti suurmestarin arvonimen jo 13-vuotiaana, mutta hän kuten monet shakin pelaajat ovat myös aloittaneet harjoittelun lapsena. Nykyään pelaajat käyttävät harjoittelussa apunaan tietokonetta, ei pelkästään pelatakseen sitä vastaan vaan pitääkseen lukua voitoista ja tappioista ja hyvin toimivista strategioista.

    Pokeri on viime vuosina yhä enemmän suosiota saavuttanut peli, pitkälti valtavien rahasummien avulla joita pelissä on mahdollista voittaa. Myös pokeri vaatii pelaajalta taitoa ja paljon harjoitusta. Sekä shakissa että pokerissa myös henkinen kestävyys joutuu koetukselle, shakin puolelta on paljon esimerkkejä suurmestareista jotka kehittivät erilaisia paranoideja teorioita siitä miten vastustajat ja heidän avustajansa manipuloivat peliä, ja myös käyttivät itse psykologisia temppuja vastustajansa keskittymiskyvyn alentamiseksi. Pokerissa ja shakkiturnauksissa menee kummassakin aikaa, joten myös ruumiillinen kestävyys saattaa joutua koetukselle.

    Pokeria voi opiskella netissä, ja aiheesta on kirjoitettu myös monia kirjoja. Peliä voi harjoitella menettämättä rahojaan joillain pokeripelisivuilla kuten Betsson ja jos ei halua saman tien sännätä Texas Hold Em’n ja muiden pokeripöytien ääreen, voi ensin mitellä voimiaan videopokerissa. Pelaaminen rahasta altistaa stressille eri lailla kuin harjoittelu ilman rahaa, häviö aiheuttaa paniikkia ja voitto epärealistista omien taitojen arvostusta, kun pokerissa kuitenkin on vahva satunnainen osa, eikä maailman paras pelaajakaan voi välttyä saamasta huonoa pokerikättä.

  • Uutiset 15.03.2014 Comments Off on Urheilussa kilpailemisen jännitys

    Monet sanovat harrastavansa urheilua ”omaksi ilokseen” ja ”ei kilpailumielessä,” mutta useimpiin urheilulajeihin liittyy kilpailu ja monesti oleellisena osana itse lajia. Kamppailu-urheilua tai joukkuelajeja tuskin voisi kuvitella ilman kilpailuelementtiä. Kilpaileminen missä tahansa lajissa lisää motivaatiota ja antaa hyvän kuvan omasta etenemisestä: toki urheilija ensisijaisesti kilpailee itsensä kanssa, mutta muiden kilpailijoiden käyttäminen eräänlaisena mittakeppinä on avuksi, vaikka ei havittelisikaan pääsyä olympialaisiin.

    Kilpaillakseen urheilijan pitää treenata, ja mielellään myös treenata kilpailumielessä, juosta kilpaa tai pelata pesäpalloa, mikä laji nyt onkin kyseessä, harjoitusvastustajaa vastaan pyrkimyksenä voitto. Monet silti eivät aina ymmärrä että vaikkapa hyväksi jalkapalloilijaksi ei tulla vain pelaamalla jalkapalloa, vaan kilpaurheilijat kehittävät kuntoa ja taitojaan erilaisilla harjoituksilla, jotka eivät aina ole yhtä mielenkiintoisia kuin pallon peluu. Harjoituksilla paikataan myös puutteita omissa taidoissa, kentällä on helppo keskittyä tekemään sitä mikä luistaa parhaiten. On myös suorituksia jotka ovat tärkeitä mutta jotka joukkuepelissä tulevat yksittäisen pelaajan kohdalle melko harvoin: pesäpallossa kukin pelaaja pääsee lyöntivuoroon vain kerran siinä erässä jolloin oma joukkue on sisävuorossa, mutta sen lyönnin onnistumisesta on paljon kiinni, joten pallon lyömistä kannattaa harjoitella.

    Tärkeää kilpailuissa ja harjoittelussa on myös häviäminen. Jokainen joka aloittaa jonkin urheilulajin jossa kilpaillaan, tulee häviämään aluksi lähes kaikille, ja joka tapauksessa häviäminen on aina yleisempää kuin voitto. Jos heittää kaiken kesken koska ei heti voitakaan, ei voi tulla hyväksi urheilijaksi, ja häviöstä aina oppii jotain. Paremmin kuin voitosta.

  • Uutiset 10.03.2014 Comments Off on Koiran kanssa kilpaileminen

    Koiran kanssa ei kannata kisata ainakaan juoksussa, toisaalta koira häviää esimerkiksi shakissa tai virkkaamisessa melko automaattisesti. Ehkä kannattaa keksittyä kilpailuttamaan koiraa muita koiria vastaan? Koirat vetävät mielellään esimerkiksi pulkkaa, hiihtäjää tai kesällä pieniä kärryjä. Koirien juoksukilpailut ovat ulkomailla suosittuja, jopa ammattimaisia vinttikoiraratoja löytyy: jostain syystä tämä ei ole Suomeen juurtunut, ehkä koska vinttikoira ei ole ollut täällä yleinen koirarotu.

    Koiranäyttelyssä käyminen voi olla sekä koiralle että omistajalle hauska elämys, riippuen kummankin luonteenlaadusta. Jotkut sietävät huonosti hälyä ja joukkoja, ja se pätee myös joihinkin koiriin. Touhua ulkoapäin seuraavat pitävät sitä joskus aika älyvapaana keikistelynä, jossa palkitaan kummallisimman näköinen ja parhaiten pörhötetty puudeli. Suomalaiset koiranäyttelyt eivät kuitenkaan ole ihan amerikkalaisten veroisia, ja suurimmalle osalle koiria riittää tavallinen sukiminen rotuvalion ruusukkeen voittamiseen, jos ovat voittaakseen. Tuomarit arvioivat myös koiran käytöstä ja käyttäytymistä, joten koiran kanssa pitää opetella seuraamista ja muita perustottelevaisuustaitoja.

    Agility on suosittu harrastus varsinkin palvelukoirien, tai siis koirien jotka kuuluvat palvelukoirarotuun, opaskoiria ei kai yleensä agilityssa näy, koulutuksessa. Sana agility tarkoittaa ”ketteryyttä” ja on tietysti englantia, kuten kaikki lainasanat nykyään. Kyseessä on koirien esteratakilpa, tai aina ei tarvitse tietysti kilpailla, jossa koiraa ohjataan mutta ei ohjasteta erilaisten esteiden ali, yli ja läpi. Laji rantautui Suomeen 1986, vaikka sitä ennen saattoi joskus nähdä poliisikoirien tekevän samanlaisia temppuja kun oli poliisilaitoksen avoin päivä, mutta erona on ainakin se ettei agilityharrastajan tarvitse olla poliisi. Tietenkään mukaan eivät kuulu hyökkäysharjoitukset tai epäilyttävien pakettien vainuaminen. Agility sopii myös kaikille koirille, radat on luokiteltu kolmeen sarjaan koirien koon mukaan. Esteet radalla voi jakaa kolmeen tyyppiin: hyppyeste, kontakti (keinut ja puomit joihin koiran tulee koskea ainakin tassulla) ja muut, joista tärkeimmät ovat erilaiset tunnelit ja pujotteluesteet. Mutta jos olet enemmän dobermanniharrastaja, ei tätä rotua yleensä näe agilitykentillä, vaan enemmänkin palveluskoirakokeissa, joita voivat olla mm. käyttäytymis- ja etsintäkokeet. Sekä tietenkin suojeluskoirarotuna dobermannia näkee paljon.

Kategoriat

Kalusto