• Uutiset 19.03.2014

    Extreme- eli ääriurheilulajeiksi (suomenkielistä ilmaisua käytetään harvemmin) nimitettiin alun perin sellaisia urheilulajeja joissa on vahva vaaran elementti, mutta nimike on laajentunut erilaisiin lajeihin jossa on ehkä vain pieni vaara, mutta jotka ovat muuten epätavallisia, vauhdikkaita ja/tai näyttäviä. Esimerkiksi jääkiekkoa ja ratsastusta ei mielletä ekstremelajeiksi (vaihtoehtoinen kirjoitusasu) vaikka niissä on suuri loukkaantumisen vaara, koska ne ovat perinteisiä ja pitkään harrastettuja lajeja, eikä varsinkaan ratsastus vaikuta vaaralliselta. Toisaalta joissain lähteissä zorbing – pehmustetussa muovipallossa alas mäkeä vieriminen, joka on niin turvallista että kuka tahansa voi maksua vastaan käydä kokeilemassa ilman mitään harjoittelua, ja paintball, sama juttu – lasketaan extremeurheilulajeiksi. Suosittuja extreme-lajeja Suomessa ovat erilaiset talvilajit kuten hyppelehtiminen lumilaudan kanssa, joka ainakin täyttää useimmat extremeurheilun tunnusmerkit.Lumilautailussa on useita lajeja joita voi kutsua extreme-urheiluksi, vaikka laskettelu on siinä ja siinä – onhan sekin vauhdikasta ja vaarallista, joten miksi ei kaikkea laskettelua lasketa extremeurheiluksi? No siitä huolimatta, extremeimpiä lajeja ovat varmaankin rullalautailusta omittu half-pipe ja eri freestyle-lajit. Aloittelija joutuu joka tapauksessa opettelemaan ensin laskemaan lumilaudalla suvereenisti ennen kuin aloitetaan hyppyjen harjoittelu. Suomalaiset olosuhteet – pitkät, yleensä runsaslumiset talvet ja melko pienet mäet suosivatkin lumilautailua. Tämä on muutenkin yleistä useimmissa extremelajeissa, ensin pitää opetella lajin tavallisemmat perustaidot, ja opeteltava ne hyvin, ennen kuin ryhdytään komeisiin temppuihin. Suomalaisethan ovat pärjänneet slopestylessa, uudessa lajissa joka yhdistää monet erilaiset freestyle-lajit, erittäin hyvin, ensimmäinen Sotšin olympiamitalin toi kotiin Enni Rukajärvi joka voitti lajissa hopeaa.

    Posted by Colten Borer @